Joka on onnekas, saa kukonkin munimaan.
- kreikkalainen sananlasku-
Lauantai aamun aloitin tutkimalla majataloni puutarhaa vähän tarkemmin.
Kauniiden kukkapensaiden ja hedelmäpuiden takaa löytyi kanien valtakunta ja kanala jossa talon kanat - selvästikin onnelliset sellaiset - kuopsuttelivat.
Pellon laidalla seisoi talon hevonen, kuin ylväs kuningas vahtimassa "alamaisiaan", vuohia.
Eläimille jutustelun ja valokuvaamisen jälkeen olin lähdössä kylälle aikeissani etsiä aamupalaa ja muutenkin tutustua tienooseen.
Isäntäpari nautti terassilla kahvia ja jutteli jonkun miehen kanssa - olisiko ollut naapuri. Emäntä huikkasi minulle kutsun kahville. Kiitin ystävällisestä kutsusta ja istuin pöytään. Sain eteeni kupin kahvia, keitetyn kananmunan ja lautasellisen erilaisia leivonnaisia. Mitä ihmettä, täällähän hemmotellaan turisti ihan piloille!
Hetken juteltuamme miehet lähtivät omiin hommiinsa. Jäätyäni emännän kanssa kahden minä tietenkin käytin tilaisuuden hyväkseni ja aloin kyselemään tarjolla olevista leivonnaisista. Kaikki ovat emännän itse leipomia ja tarpeet tietenkin löytyvät omasta puutarhasta. Keskustelusta tuli hauska; minä maistelin ja arvailin ja emäntä täydensi välillä englanniksi, välillä kreikaksi.
Kuvassa keskellä olevat kaksi isoa palaa (näyttävät meikäläisiltä pullaviipaleilta) ovat perinteistä Patmoslaista juustopiirasta eli Tiropitaa. Piiraaseen tulee juustoa ja paljon kananmunia, joten kuoren sisällä oleva sisus on pehmeää ja hieman kosteaa. Kananmunat ovat tietenkin omien kanojen munimia. Tämä on siis suolainen leivonnainen. Sitten kuvassa vasemmalla oleva kierteinen pitkula on vähän kuin murotaikinasta leivottu keksi, ei niin mureneva kuitenkaan. Maistoin maussa heti appelsiinin ja emäntä vahvisti; taikinaan tulee itse kasvatettujen appelsiinien mehua ja raastettua kuorta.
Oikealla puolella on pala kuivakakkua joka kreikkalaiseen tapaan leivotaan öljyyn ja appelsiinimehuun. Kakkuun ei siis tule kananmunia tai voita. Edessä keskellä on pala piirasta jonka päällisessä on emännän itse tekemää viikunamarmeladia (oman puutarhan viikunoista tietenkin!) ja kookoshiutaleita. Pohjassa on mausteena mm. raastettua sitruunankuorta.
Emäntä kertoi, että käyttää leipoessaan vain vähän sokeria ja sen kyllä maistoi; leivokset eivät olleet ollenkaan niin ällömakeita kuin paikalliset paakkelsit yleensä. Sopivat siis hyvin tällaiselle makeaa karttavalle herkuttelijalle!
Leivosten jälkeen keskustelumme kääntyi elämänmenoon noin yleensä. Esittäydyimme oikein virallisesti; emännän nimi on Theologia ja heillä on Nicolasin kanssa kolme lasta; aikuiset pojat Yannis ja Thomas (jonka tapasin edellisenä päivänä) ja 8-vuotias tytär Anastasia. Kävimme läpi kaikkien syntymäpäivät, asuinpaikat ja elämäntilanteet. Äidin harmistus on, että kummallakaan pojalla ei ole tällä hetkellä töitä. Vanhempi Yannis asuu Ateenassa puolisonsa kanssa ja Thomas asuu nyt vielä kotona ja auttelee hotellin pidossa. Taitaa olla Kreikassa monella muullakin nuorella sama tilanne...
Vielä ennen kylälle lähtöäni isäntä ja naapurin mies tulivat kertomaan että minun kannattaisi illalla mennä katsomaan perinteistä kreikkalaista kansantanssia. Patmoksella on tänä viikonloppuna kansantanssifestivaali johon on tulossa esiintyjiä eri puolelta Kreikkaa. Ohjelmistossa on myös musiikkiesityksiä, tietenkin perinteisillä kreikkalaisilla soittimilla soitettuna. Kiitin vihjeestä ja totesin saaneeni illaksi mielenkiintoista ohjelmaa!
Matkalla hotellilta keskustaan kuvasin maisemia ja nautin ihanasta auringonpaisteesta. En voinut kuin hymyillä kun aivan tuiki tuntemattomat kyläläiset tulivat tervehtimään minua ja toivottamaan hyvää päivän jatkoa. Seurasin hetken pikkupoikien kalastusoperaatiota ja kuvasin laineilla keinuvia veneitä.
Skalassa oli lauantaipäivänä hyörinää. Löysin "pääbussiaseman" eli pysäkin josta bussit saaren muihin kyliin lähtevät. Bussiasema on aivan sataman edessä, taksiaseman vieressä, poliisitaloa vastapäätä.
Patmoksella on muutama isompi nähtävyys. Ehkäpä tärkein ja kuuluisin on Pyhän Johanneksen luostari aivan saaren korkeimman vuoren huipulla, Choran ympäröimänä. Toinen tärkeä nähtävys on luola jossa Johanneksen kerrotaan olleen karkoitettuna ja sinä aikana kirjoittaneen (sanelleen) Ilmestyskirjan. Molemmat kohteet ovat UNESCOn maailmanperintöluettelossa. Patmos on julistettu pyhäksi saareksi ja suuri osa matkailijoista onkin pyhiinvaeltajia.
Jätin pyhät kohteet vielä sikseen ja totesin, että puolen tunnin päästä lähtisi bussi Grikos -nimiseen kylään saaren toisella laidalla. Hyppäsin bussiin ja muutaman tunnin ajan tutustuin paikkaan. Yhdensuuntainen bussikyyti minne tahansa saarella maksaa 1,50 euroa.
Grikoksessa ei ole oikeastaan muuta kuin paikallisasutusta (maatiloja) ja hotelleja ja ranta turisteille. Ja tietenkin pari tavernaa.
Palasin iltapäivällä takaisin Skalaan ja söin lounasta yhdessä rantatavernassa nimeltä La Stara. Listalla oli italialaisia herkkuja joista tässä heidän versionsa bruscettasta ja katkarapupastasta.
Taverna on hyödyntänyt sisustuksessaan hauskasti erilaisia keittiövälineitä. Vai mitä mieltä olette näistä WC-kalusteista ja valaisimista...? :)
Lounaan päälle maistui makoisat päiväunet omassa huoneessa, hotellin viileydessä.
Hotellille muuten pääsin taas isännän kyydillä joka jälleen sattui ajamaan ohitseni. Pihaan ajaessamme huomasin hevosen ja kysyin isännältä sen nimeä. "Ei sillä ole nimeä", Nicolas vastasi nauraen. "Vaikka kyllä eräät turistit kerran antoivat sille nimen Lucas. Ja perustivat sille oman sivun Facebookiin..."
Illalla otin sitten taksin ja suuntasin Nicolasin mainostamille kansantanssifestivaaleille. Tapahtuman näyttämönä toimi aiemmin maninitsemani Cave of the Apocalypse eli Ilmestyskirjan luola ja sen yhteyteen rakennettu amfiteatterimainen näyttämö.
Ilta oli kyllä todella mielenkiintoinen. Esitys alkoi klo 19.30 jälkeen, juuri kun aurinko oli painunut mailleen. Saavuin hyvissä ajoin paikalle.
Tunnelma oli odottava kuten tästä videoklipistä voi aistia...
Rinteeseen rakennettuun katsomoon virtasi pikku hiljaa enemmän ja enemmän ihmisiä ja lopulta se pullisteli yleisöä. Lavalla lausuttiin ensin jonkinlaiset tervetuliaissanat, sitten soittajat saapuivat lavalle säkkipillien ja rumpujen soidessa.
Minullakin oli yleisölle jaettu käsiohjelma mutta enhän tietenkään ymmärtänyt siitä mitään. Eri tanssiryhmien välissä lavalla kävi juontaja kertomassa seuraavasta tanssiryhmästä. Mitään muuta en ymmärtänyt kuin sanat "hyvää iltaa", "hyvät naiset ja herrat", "kiitos", "Kreikka", "musiikki", "ystävä" ja "eurooppa".
Niinpä nämä kuvat ja videot kertovat teille illasta yhtä paljon kuin minullekin... Hauskimpana minulle jäi mieleen "luutatanssi" (ks. video alla) jonka ideaa ei liene tarpeen selittää!
Vaikka elämä ei ole pelkkää laulua ja tanssia niin tänään se kyllä tuntui siltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti