Jopas laiskottaa...
Jatkosuunnitelmia pitäisi tehdä ja kaupunkiinkin tutustua.....
No, ennen aamukahvia en tee yhtään mitään!
Aamupalakahvin ja täytetyn patongin jälkeen lähdin päämäärättömästi kiertelemään kaupungilla ja kuvasin.
Tämä päivä esittäytyy teillekin nyt pääasiassa kuvien kautta sillä en voi rehellisyyden nimissä kertoa nähneeni tai tehneeni mitään mistä kannattaisi erityisemmin tarinaa kertoa.
Kosin kaupunki vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin Rodoskin, ehkä jollain tapaa kuitenkin idyllisemmältä. Yksi heti silmiin pistävä hauskuus Kosin kaupungissa on se että täällä pyöräillään. Joka puolella on pyöriä ja pyöräilijöitä. Hotellit ja autovuokraamot vuokraavat turisteille polkupyöriä.
Oikeastaan vaikuttaa olevan aika kätevä tapa liikkua isossa kaupungissa, varsinkin jos hotelli sattuu sijaitsemaan vähän kauempana. Pyöräilijät on huomioitu hyväkuntoisilla pyörilykaistoilla.
Kävin katsastamassa kauppahallin tarjontaa...
Vihanneksia, mausteita, makeita herkkuja, hunajaa, oliiviöljyjä ja tietenkin Ouzoa....
Illallisesta onkin sitten enemmän kerrottavaa.
Halusin välttää satamakadun turistihässäkät ja valitsin kreikkalaisen kalatavernan "Kalymnos" siitä ihan hotellini vierestä.
Kun astuin sisään tarjoilija kertoi, että heillä on tänään myös livemusiikkia. Ja sehän kuulosti hyvältä!
Tilasin vihersalaattia, juustoa saganagi ja tietenkin tuoretta grillattua kalaa kera leivän ja viinin.
Jälleen kerran naapuripöydissä oli hauskoja ilmeitä kun annoksia tuotiin pöytääni... "Ja tuo tyttö syö yksin...!" Yksikin pariskunta lähtiessään ravintolasta tokaisi minulle "Bon appetit!"
No kieltämättä pöytäni näytti ruokafiestalta, mutta kun kaikki on vaan niin hyvää.... Ja jälkiruuan ja tippien kanssa illan hinnaksi tuli 22 euroa!
Mutta mielettömän hyvän ruuan lisäksi ilta sisälsi hyvää, perinteistä kreikkalaista musiikkia.
Kun miehet olivat lopettaneet menin juttelemaan bouzoukia soittaneelle vanhalle herralle (kuvassa oikealla). Kerroin, että Mikis Theodorakisin musiikki on lähellä sydäntäni ja että suomalainen laulajatar Arja Saijonmaa on esittänyt hänen musiikkiaan myös suomenkielellä. Kysyin voisiko herra säestää minua hiukan...
Ja siitäkös se sitten lähti... Herra soitti bouzoukiaan ja minä lauloin!
Lauloin sitä yhtä ainoaa laulua jonka sanat muistin: "Tuska". Soittajaherran ja tavernahenkilökunnan ilmeet olivat näkemisen arvoisia!
Jossain vaiheessa tajusin että minullahan on Ipodilla lisää Arjan levyttämää musiikkia... Ja niin meni ilta siinä että toinen korvanappi minun korvassani ja toinen soittajaherran korvassa tapailimme Theodorakisin sävelmiä. Ja minä lauloin!
1 kommentti:
Ihanaa Tiina! Laulamisen iloa jatkossakin! Muista liittyä työpaikan kuoroon kun palaat! Enkeleitä! Jaana M
Lähetä kommentti