Sunnuntai sopii luostarivisiitille

Sunnuntaiaamuna maailma on kauneimmillaan?













No on se kunhan ensin saa silmänsä auki. Nukutti niin vietävästi vielä yhdeksän aikoihin. Mutta niin kai lomalla kuuluukin!

Aamupäivän vain vetelehdin ja istuin kahviloissa. Seurasin maailmanmenoa ja ihmisiä.

Kuuma ainakin oli! En ollut nähnyt pilven pilveä sen jälkeen kun Rodokselle laskeuduin. Lämpötila on ollut nyt varjossa päivittäin semmoiset  +26 - +30 C.

Mutta onneksi koko ajan kävi suhteellisen kova tuuli joka viilensi mukavasti. Tai teki olosta ainakin vähän siedettävämmän.









Iltapäivällä ryhdistäydyin ja hyppäsin Choraan menevään bussiin. Pyhän Johanneksen luostari on avoinna turisteille päivittäin klo 8.00 - 13.30 sekä su, ti ja to myös iltapäivällä klo 16.00 - 18.00. Bussi saapui Choraan juuri parahiksi ennen neljää.

Ennen luostarivisiittiä ihailin huikeita maisemia Chorasta alas Skalaan ja koko saaren pohjoisosaan.

Luostarin sisäänkäynti on ihan muutaman kymmenen metriä bussipysäkiltä ylös Choraan päin.



Visiitille kannattaa varautua vähän peittävämmällä vaatevarustuksella, naisilla on hyvä olla ainakin olkapäät peitettyinä eikä housuja sallita. Munkit kyllä lainaavat kauhtanoita jos on rantavarusteissa liikkeellä... :)

Itse olen huomannut äärimmäisen käteväksi jo muutaman vuoden muodissa olleet "pelkät hihat" eli pienet "bolerot" jotka peittävät juuri hartiat ja käsivarret ja ovat kevyitä ja helppoja kantaa käsilaukussa mukana. Ainakaan säiden puolesta ei päivällä - eikä illallakaan - muuta pitkähihaista täällä tarvitse.

Sisäänpääsymaksu on 4 euroa ja se sisältää luostarin lisäksi myös sisäänpääsyn museoon. Muutakin rahastusta löytyy, eli nuoret tytöt kameroineen kuvaavat sisääntulijat kuten ruotsinlaivalla ikään ja myöhemmin oman kuvansa voi lunastaa pois lähtiessä luostarimaisemalla kehystettynä. Jäi minulta se räpsy ostamatta...

Luostarissa on pieni kirkko ja tosiaankin museo joka on varsinainen aarreaitta. Esillä on arvokkaita kirkkoesineitä, hopeita, koruja, vaatteita, ikivanhoja papyruksia ja tietenkin ikoneita.

Tässä kuvia luostarista. Museossa oli sen verran yrmyt vartijat etten tohtinut rikkoa siellä kuvauskieltoa...

Luostarikissalla on lokoisat oltavat.....

 

Loppuajan ennen bussin lähtöä kulutin kierrellen Choran kapeita kujia. Koska oli sunnuntai-iltapäivä kaikki kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Sinne kannattaa siis mennä arkena ja joko aamupäivällä tai sitten illalla.

Illalla päätin pysyä kotikulmilla ja noudatin Nicolasin vinkkiä hyvästä tavernasta. Risteyksessä, josta käännytään satamakadulta Nicolas Studiosiin menevälle tielle on taverna nimeltään Netia (H NETIA).

Hieman syrjäisen sijaintinsa vuoksi paikka on paikallisten suosiossa ja hintatasokin on hieman edullisempi. Mutta ruoka ja palvelu sitäkin parempaa! Klo 20.30 aikoihin kun menin sisään terassilla oli vain pari pöytää vapaana.

Tilasin pienen pullon vettä ja 0,5 l pullon Retsinaa. Leipä joka tuotiin pöytään oli ihanasti grillattu ja sivelty yrttiöljyllä ja valkosipulilla.

Alkuruuaksi tilasin Hortan eli keitettyjä vihreitä kasviksia (5 eur). Annos olikin erilainen kuin missään aiemmin syömäni; siinä oli vihreiden lehtikasvisten lisäksi pieniä kesäkurpitsoita, parsakaalia ja iso keitetty peruna. Annos oli kyllä sen verran tuhti että peruna jäi suosiolla syömättä!

Pääruuaksi pyysin tuoretta kalaa ja tarjoilija suositteli miekkakalafilettä (10 eur). Annos oli jälleen aivan jättimäisen kokoinen; tästä olisi hyvin riittänyt kahdelle.










Lopuksi vielä ennen laskua talon tarjoama jälkiruoka; ihanaa paksua kreikkalaista jugurttia ja makeaa kastiketta.







Ja lasku ei päätä huimaa!