Tullaan ja mennään ku siltä tuntuu!

Korjataanpas alkuun nyt yksi erhe. Lucas ei ole hevonen.



Lucas on tässä kuvassa Anastasian kanssa.




Hevosella ei edelleenkään ole nimeä ellei "No name" ole rekisteröitynä Kreikan hevoskirjoihin. ;)

Sattuuhan sitä, kielillä kun puhutaan!






Jos eilinen oli laiska päivä niin tämä se vasta sellaiselta vaikuttaakin. Olin myöhässä jo heti startissa. Tarkoituksenani oli tänään vähintäänkin käydä siellä Ilmestyskirjan luolassa ja ehkäpä jopa suunnata jollekin saaren rannoista, mutta kun huoneestaan pääsee ulos vasta puolen päivän aikoihin ja edessä on vielä Theologian loihtima kananmuna - paakkelsiaamiainen ei ole toivoakaan, että ennen siestaa ehtisi minnekään.

Aamiaisella minulta kysyttiin mihin aikaan tänään lähden. Tajusin yhtäkkiä etten ollut tarkentanut aikatauluani ollenkaan itselleni, saati isäntäväelle! Nykyään pääsen jo niin helposti "tullaan ja mennään kun siltä tuntuu" -lomatunnelmaan, ettei ajan kulua enää huomaakaan. Olin kuitenkin ajatellut olevani Patmoksella ainakin huomiseen. Kerroin tämän Nicolasille ja hän sanoi, että siinä tapauksessa hän joutuu majoittamaan minut toiseen huoneeseen sillä hänelle on tänään tulossa lisää asiakkaita. Lupasin pakata laukkuni heti aamukahvin jälkeen ja Nicolas lupasi siirtää ne puolestani uuteen asumukseen.




Kuva on otettu illalla - ei takapiha ihan näin pimeä ole :)

Pakatessani tajusin, että voisin samalla pestä pari mekkoa. Pesuainetta minulla on aina mukana annospusseissa, mutta ämpärin tarvitsisin. Sainkin sellaisen Theologialta lainaksi, pyykkäsin ja ripustin pyykit kuivumaan takapihalle. Garderoobini on sen verran yksitoikkoinen väriltään, että ei liene vaikea arvata mitkä vaatteet rivissä ovat minun... :)










Kotitöiden jälkeen pääsin vihdoin lähtemään kylälle. Annoin periksi päivän "maanantai"-tunnelmalle ja istahdin kahvilaan frappelle. Siinä oli hyvää aikaa miettiä ja suunnitella jatkoa.

Dodekanesian saariryhmän saarista minulla olivat enää käymättä Kos, Symi, Astypalea, Karpathos ja Kastelorizo (sekä muutamia pieniä vain muutaman kymmenen/sadan asukkaan saaria).


Näistä Kosille ja Symille pääsee laivoilla jopa useamman kerran päivässä, mutta kiinnostavimmat eli perhosen muotoinen Astypalea keskellä ei mitään ja maailman laidalla sijaitseva Kastelorizo ovat vain muutaman lauttavuoron arvoisia viikossa.

Karpathokselle pääsee laivalla vain Rodokselta ja Chalkilta, mutta sinne voi kuitenkin lentää. Kun joka tapauksessa koetan välttää menemästä jo kerran käymälleni saarelle uudelleen, tämä alkaa mennä jo hieman hankalaksi.


No, ennen matkatoimistoon astumista, olin jo päättänyt minne huomenna lähtisin.

Lauttalipun hankittuani kävelin Skalan kylän pienillä kujilla ja päädyin kylän toiselle puolelle jossa kohtasin yksinäisen, jylhän ja kallioisen kivikkorannan. Istuin rannalla iltapäivän auringossa hyvän tovin ja annoin tuulen puhaltaa lävitseni. Tuulella on taipumus hävittää päästä ajatuksia....




Ennen uuteen hotellihuoneeseeni tutustumista söin vähän välipalaa ja täydensin vesivarastoja käymällä kaupassa. Ja huoneessani olikin ihastelemista sillä vaikka se muuten oli samanlainen kuin aikaisempi, oli siinä parveke josta ihailla vuorten taakse laskevaa aurinkoa.

Ja kun minä jonkin hyvän tavernan löydän niin tuppaan sitten käymään siinä samassa useamman kerran. Kipaisin siis myöhäisillalliselle naapuriin Teverna Netiaan.





Iso vesipullo, Retsina, leipää, tomaatti-kurkku salaatti, lettuce-sipuli salaatti (suomeksi ei voi sanoa salaatti-salaatti?)
ja grillattua mustekalaa: yhteensä 17 euroa.

 Auringonlaskukuvista voi nähdä; pientä pilvimuodostelmaa yrittää kehittyä taivaanrantaan. Tietääkö se pilvistä päivää huomiseksi? Sääennuste ainakin alkoi jo iltapäivällä sellaista lupailla....